Eliittilaji?

Olen etsinyt iholleni sopivaa luonnonkosmetiikkasarjaa kohta vuoden ja vihdoinkin tuntuu, että etsintä on tuottanut tulosta! Hain Ruohonjuuresta – tai siis ostin, en hakenut – sekä rasvan, kasvoveden, että kuorinnan Laveran Faces-sarjasta. Päädyin ostamaan rohkeasti jopa kolme tuotetta kerralla, sillä olen käyttänyt Faces-testereitä jo reilun kuukauden: sekä Normal & combination skin ja Dry & mature skin-kosteusvoiteet tuntuivat molemmat hyviltä, mutta päätin investoida sekaihon tuotteisiin, taidan olla aika tyypillinen sekaiho.

Onneksi huomenna on taas palkkapäivä, sillä nämä kolme pikku putelia rokottivat lähes tyhjää tiliäni suhteellisen kovasti. Kun 3o ml rasva maksaa 11,30 on sen jo oltava melkoisen hyvä. Huh huh. On ihan äässistä, että ihmisen pitäisi luopua ideologiastaan vaan siksi, että se tulee liian kalliiksi, mutta sen tämä rakas hyvinvointivaltio meille tekee. En tosin vielä luovuta, ostan sitten vähemmän jotain muuta… Olisihan se upeaa, että jostain saisi sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, halvalla, mutta eipä ole tullut vastaan.

Toisaalta, itsepähän haluan olla tunkematta niitä halpisraaka-aineita naamaani. Että ehkä lopetan valittamisen. Ivan Puopolo kysyi haastattelussa, että onko edustamani luomuelämä jonkinlainen eliittilaji. Tänään tuli kieltämättä sellainen olo. Marketin perustökötit maksaisivat jotain 4 euroa. Joskus oikeasti toivon, että en välittäisi paskaakaan siitä, kuinka paljon ympäristä kuormittuu, mitä tuottamalleni jätteelle tapahtuu tai kuinka iso ekologinen jälki omasta elämästäni jää. Voisin vaan ostaa halpaa kaikkea ja shoppailla ihan kreisehullusti monta kertaa kuussa.

No loppupeleissä kuitenkin ostopäätökset ovat priorisointikysymys: jos riskinä olisi jäädä ruoatta, kun kaikki rahat hupenevat luonnonmukaiseen kosmetiikkaan, ostaisin ihan kiltisti halvempia tuotteita. Eihän tässä hommassa nyt kande idiootiksi ruveta. Oman kukkaron mukaan.

Toiset polttaa röökiä, käy baareissa tai kahviloissa, shoppaa vaatteita tai levyjä, keräilee matkamuistolautasia tai design-huonekaluja, minä ostan luonnonmukaista kosmetiikkaa ja mahdollisimman luomua ruokaa. Se on meikäläisen juttu, niin kuin nyt vaikka punaviinimarjat. Miten mä voinkaan saada kiksejä marjoista?! En käsitä, mutta niin se vaan on. I love them.

Työpöydälleni pitäisi aamulla mahtua Hesari ja puuro ja ehkä S kunnioittaisi myös pientä raivausoperaatiota. Taidan ryhtyä hommiin…