Muovikengissä raskasmetalleja ja ftalaatteja

Vihaan muovikenkiä. Crocsit, läpsykät, sandaalit — ihan sama mitkä, kaikki yhtä turhia. Muovijalkineet ovat minusta ok vain lapsilla vedessä, jotta uimarannalla ei tarvitse huolehtia lasinsiruista.

Kuva: wheretoget.it

Moni karsii muovia keittiöstään ja esimerkiksi äiti- ja isäihmiset ovat bisfenoli-A:n myötä hoksanneet, että muovituotteissa todella on kemikaaleja, jotka voivat vaikuttaa terveyteemme. Bisfenoli-A liukenee paitsi muovituttipullojen pinnasta kuumaan nesteeseen, myös kuittipaperista käsien läpi verenkiertoon. Mitenkä siis, kun paljas jalka hinkkaa koko ihmisen painolla muovijalkinetta vasten, pitäisikö ehkä tässäkin kohtaa vaihtaa muovi johonkin muuhun? Minä vaihtaisin.

Ruotsin luonnonsuojeluliitto tutki viime vuonna muovikenkien kemikaalejaja löysi niistä mm. lisääntymisterveyttä haittaavia kemikaaleja, raskasmetalleja ja ftalaatteja. (Löydät raportin pdf-muodossa täältä.)

Muovikenkien sisältämät kemikaalit haittaavat niin kenkiä valmistavien ihmisten terveyttä, kengän käyttäjiä kuin ympäristöäkin. Jalkineet päätyvät helposti jätteeksi, halpoja ja melko heikkolaatuisia kun ovat ja esimerkiksi ftalaatit leviävät helposti muovituotteesta ympäristöön. Tätä ftalaattien irtoamista/liukenemista tapahtuu jo kenkien käytön aikana.

Kuva: Ruotsin luonnonsuojeluliiton muovikenkäraportista

Ruotsin luonnonsuojeluliitto toteutti kenkätestin yhteistyökumppaniensa kanssa: kenkiä hankittiin testiin Filippiineiltä, Intiasta, Etelä-Afrikasta, Ugandasta, Tansaniasta ja Indonesiasta. 27 testikengästä 17 sisälsi yhtä tai useampaa ftalaattia (ftalaateista tarkemmin aikaisemmassa postauksessani). Lisääntymisterveyttä häiritsevää DEHP-kemikaalia löytyi kaikista näistä 17 kengästä, korkein määrä kemikaalia (23,2%) löytyi eteläafrikkalaisesta flipflopista. Pehmennin DEHP ei ehkä ole kauhean tutun kuuloinen lyhenne, enkä sitä tässäkään nyt enempää avaa, mutta todettakoon, että DEHP on yksi EU:n nk. kandidaattilistan vaarallisista aineista (SVHC= Substances of Very High Concern). Yhdestä testikengistä löytyi DEHP:tä niin paljon, että painossa määrä oli lähes neljännes kengän painosta! Tällainen määrä lisääntymistä häiritsevää kemikaalia paljaan jalan alla…

Lisäksi useista kengistä löytyi PAH-yhdisteitä, orgaanisia tinayhdisteitä ja raskasmetalleja (lyijyä, kadmiumia ja elohopeaa).

Mikäli haluat lukea tarkemmin muovikengän kemikaalicocktailin yksittäisistä kemikaaleista; PAH-yhdisteistä, ftalaateista, arsenikista, kuparista, koboltista, elohopeasta, atsoväreistä, suosittelen klikkaamaan auki Ruotsin luonnonsuojeluliiton muovikenkäraportin.

Raportissa todetaan, että kenkien valmistus-, ostopaikasta tai hinnastakaan ei voi päätellä mitenkään, mitä kemikaaleja ne sisältävät. Tuoteselostettahan tällaisten aineiden osalta kengissä ei ole, joten kuluttajan lähes mahdoton saada tietoa ennen ostopäätöstä (tai sen jälkeenkään).

Rasvaliukoiset kemikaalit imeytyvät ihoon helpommin kuumassa — juuri lämpimällä säällä ja lämpimissä olosuhteissa muovikenkiä käytetään.

Mitä kuluttaja voi tehdä? Jättää muovikengät kauppaan.

Kerroin eilen FB-ryhmässä, kuinka investoin kotimaisiin puukenkiin. Ostin Terhi Pölkin koivupuukkarit, jotka on valmistettu Suomessa (kasviparkitusta nahasta). Hinta on joo vähän eri kuin parin euron muovikengissä, mutta ehkä nämä myös kestävät paremmin. Eikä irtoa ftalaatteja tai raskasmetalleja — iholle tai ympäristöön.

Puukengät eivät sovi kaikkien jalkaan, mutta sitten vaan nahkasandaalia tai kangastossua kehiin. Vaihtoehtoja kyllä on vaikka kuinka. Jos/kun se skidi siellä vedessä niitä muovikenkiä saattaa tarvita, kannattaa jättää ehkä käyttö vain vesileikkien aikaiseksi.

Jos on pakko ostaa muovikengät, neuvoo Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys kysymään PVC-vapaiden muovikenkien perään. Lisäksi yhdistys muistuttaa:

• Ostamaan käytettyjä kenkiä ja antamaan eteenpäin sellaisia, joita ei itse enää käytä.
• Käyttämään kenkiään kauan ja korjauttamaan niitä tarvittaessa suutarilla.
• Hävittämään kengät oikeaoppisesti niiden materiaalin mukaan.

Muovikenkäraportin alussa todetaan, että liitto ja yhteistyökumppaniorganisaatiot toivovat poliitikkojen heräävän siihen, että ympäristölle ja terveydelle vaarallisten kemikaalien käytölle tarvitaan tiukempaa lainsäädäntöä. Toivottavasti samaan herättäisiin Suomessakin.

EDIT. Ruotsin luonnonsuojeluliiton testissä mitattiin myös Crocsien (aitojen, kopiot ovat siis asia erikseen) kemikaalipitoisuuksia, tulokset näkyvät muovikenkäraportin taulukossa testinumerolla 20.  Esimerkiksi ftalaattien osalta Crocseja ei ole jostakin syystä tutkittu.